Saijan sanailua

Päästään vialla

Olen ollut tarkoituksella varsin vaitonainen kaupungin organisaatioon liittyen, enkä siitä ole paria ulostuloa enempää halunnut julkisuudessa kommentoida. Asia on edelleen kesken. Koko paletti on saanut varsin omituisia sävyjä, koska on jo puhuttu ajojahdista, kaupunginjohtajan vaihtamisesta, kuolleena syntyneestä ajatuksesta ja vaikka mistä. Myös puhelin käy kuumana vaatien allekirjoittaneen päätä giljotiinille.

Kun minulta on kysytty, miksi haluan olla tässä niin vahvasti mukana ja ottaa niskoilleni syyt siitä, että asia epäonnistuu, olen todennut, jotta parempi se kai on kantaa vastuuta siitä, mitä itse on tehnyt kuin siitä, mitä muut ovat tehneet. Niin tai näin, kuran määrä on taattu. Sulkaa hattuun tästä tuskin tulee, mutta sitä ei kai olla hakemassakaan. Yritämme tehdä työtä Salon kaupungin tulevaisuuden eteen, palveluiden eteen. Jos emme saa aikaan pysyviä rakenteellisia muutoksia, kierre lomautusten, rekrytointikieltojen ja muun lyhytnäköisen toiminnan ympärillä jatkuu ja tiivistyy.

Organisaatiomuutoksessa on tarkoituksena keskittää tiettyjen palveluiden osalta rahoitus ja työvoima samaan paikkaan. Näitä ovat mm. työllisyyden hoito sekä joukkoliikenne. Tämä toki oltaisiin voitu tehdä ilman suurtakin muutosta, mutta kerran sitä yritettiin ja koko homma torppaantui. Mikään ei siis etene, jos ei ole ihan pakko. Mikään yllätys ei tämä organisaation perkaaminen ole ja on kuitenkin. Neljä vuotta on tiedetty, että asia tulee ajankohtaiseksi juuri nyt. Siltikään sitä ei ole osattu odottaa.

Kuntaliitoksen aikaan organisaatio tehtiin sellaiseksi, johon kaikki väki saatiin vastaaville tai vähän paremmille pesteille kuin vanhoissa kunnissa. Tämä johti siihen, ettei organisaatiota kukaan tarkastellut sen tarkoituksenmukaisuuden näkökulmasta. Oli pakka kasvoja, jotka sijoitettiin.

Hullu minä varmaan olen. Kuka tervejärkinen sitä nyt vapaaehtoisesti istahataa nuijan varteen työryhmään, jonka päämääränä on järkeistää organisaatio, karsia turhat päällekkäisyydet ja löytää samalla myös taloudellisia säästöjä, tietäen, että työ johtaa hyvin todennäköisesti irtisanomisiin. Eihän sitä nyt ihan tolkuissaan voi olla, että altistaa itsensä sille, että kaupungintalon kakkosessa eivät kaikki edes vaivaudu tervehtimään. Erään toimittajan sanoja lainaten: "Ei varmaan ole epäkiitollisempaa hommaa kuin tämä."

Kaikkien yllätykseksi minulla on edelleen terveen paperit. Ja suurin osa kaupungintaloakin tervehtii edelleen. Ehken olekaan ihan semmoinen luopiosoturi, mitä joku antaa ymmärtää. Ajattelen kuitenkin vieväni työryhmän maaliin. Toivottavasti valtuusto vie organisaatiomuutoksen maaliin. Ensi vuonna on aika penkoa läpi omat penkkimme.

posted by Saija @ 1:59 PM