Saijan sanailua

Liibalaabaa

Salon kunnallispolitiikassa on tulossa varsin mielenkiintoinen vuosi. Vakaan taloustilanteen saavuttamiseksi on löydettävä iso joki. Nyt on etsitty vasta pieniä puroja.

Lukiessani eilen paikallislehdestä juttua siitä, miten Salo saadaan takaisin nousuun, totesin, että syksyllä tullaan vääntämään veroprosentin korotuksesta. Kaupunginhallituksen puheenjohtaja ilmoitti, ettei veroa voi juuri korottaa nykyisestä ja tulkitsen asiaa niin, että kahdenkympin rajapyykkiä ei kykypuolue haluaisi missään olosuhteissa ylittää.

SDP valmistelee parhaillaan omaa vaihtoehtobudjettiaan. Tämä on velvollisuutemme, koska emme tule suostumaan lomautuksiin. Niiden vaikutukset nähtiin viime vuonna ja ovat mm. sote- ja opetuspuolella karua luettavaa. Olen luvannut, että vaihtoehtomme on valmis, kun yt:n tulos vahvistuu.

Paljon puhutaan päätöksenteon avoimuudesta. Avoimuus on mielestäni sitä, että asioista tiedotetaan jo valmisteluvaiheessa. Turhinta työtä on valmistella asiaa, jolla ei ole minkäänlaista mahdollisuutta edetä poliittisessa päätöksenteossa. Myös kuntalaisia tulee tiedottaa ajoissa tapahtuvista muutoksista. 

Olen ollut viimeisen kuukauden aikana huomaavinani pienoista paniikkia virkamiesjohdossa. Luottamushenkilöiden halu saada tietoa leimataan herkästi tunkeiluksi, epäluottamukseksi ja kyräilyksi. Pitänee muistuttaa, että luottamushenkilöllä on oikeus saada tietoa asioista. Onko pelko siitä, että paljastuukin jotain, mitä ei olisi haluttu kertoa?

Tässä on muuten aika hauska ero kunnallisen toiminnan ja yksityis/kolmannen sektorin välillä. Kunnassa katsotaan vähän karsaasti vierailevia luottamushenkilöitä(ylintä johtoa), kun taas yksityiset tahot oikein kutsumalla kutsuvat meitä käymään.  Yhteistyön merkitys on vissisti toisaalla ymmärretty paremmin?

posted by Saija @ 11:40 AM