Saijan sanailua

Naapurikateutta

Suomalaiset ovat vaatimatonta ja vähän kateellistakin kansaa. Meillä on HIM, Karita Mattila ja Sunrise Avenue. Meillä on Martti Ahtisaari ja Sofi Oksanen. Meillä on Teemu Selänne, Saku Koivu ja Tero Pitkämäki. Koulujärjestelmämme on maailman huippua ja meillä lääkäriin päästäkseen ei tarvita satojen eurojen vakuutuksia. Meillä on neuvola, hammashuolto ja subjektiivinen oikeus päivähoitoon.

No, mutta hei! Onhan Carolina Klüft aivan ylivertainen meidän urheilijoihimme nähden ja Liza Marklund hakkaa kenet tahansa suomalaisen kirjailijan mennen tullen? Jääkiekkomatseista muistetaan edelleen, kuinka Mats Sundin kaatoi Suomen vuonna mitälie. Siitä on jäänyt kolaus kansalliseen itsetuntoomme ja joka kerta sen jälkeen Matsin ilmestyessä jäälle jopa selostaja meni lievään paniikkiin. Mahtavat länsinaapurit saada samanlaisia paniikkikohtauksia Ville Peltosen pelaamisesta?

Ja siis ruotsalaisillahan on Abba, Ikea ja Henkkamaukka. Viis siitä, että huonekalujen kokoaminen vie päiväkausia tai paidan sauma ratkeaa jo ennen kuin ehdit kiikuttaa tavaran kaupasta kotiin. Mitenkäs meidän Luhta ja Marimekko pärjäävät tässä vertailussa? Todennäköisesti toteamme, ettei laatu ole enää entisensä ja aloitamme vähättelyn.

Myöskään kehuja emme oikeastaan osaa ottaa vastaan. -"Hieno mekko." -"No, tämä nyt vaan on tällainen vanha riepu." Mitä sitten, vaikka olisikin. Ei kehuja sitä tiedä, eikä hänen tarvitsekaan tietää. Jospa seuraavaksi vastaamme: "Kiitos, niin minustakin."

Siitä sentään tunsimme jonkun verran aiheellista ylpeyttä, kun Nokia pesi Ericssonin keskinäisessä ottelussa kännyköiden herruudesta. Ja Fazerin sininen pärjää Maraboun suklaalle. Lihapullia, saunaa ja joulupukkia ruotsalaiset yrittävät jopa omia itselleen. Lihapullat voi vielä myönnytyksenä antaa, mutta kyllä sauna ja joulupukki ovat suomalaisia.

Muistan erään iltapäivän, kun kävelin siestan aikoihin Alicantessa leikkipuiston ohi. Ihan silkkaa uteliaisuuttani minä hipsin puistoon. Vain kurkistaakseni, olivatko puiston kalusteet Lappsetin valmistavat. Kun tuttu nimi pilkahti liukumäessä, tunsit itseni ylpeäksi suomalaisesta merkistä.

Pistää miettimään, olemmeko liian lähellä omaa maatamme ja sen upeita brändejä, innovaatioita ja persoonia. Tuleeko kansallinen itsetuntomme esiin vasta, kun olemme riittävän kaukana ja riittävän kauan poissa? Vai onko tämä sisäänrakennettu meihin niin syvälle, ettei sitä pääse karkuun edes ulkomailla.

posted by Saija @ 9:17 AM