Saijan sanailua

Kulttuuri- ja kirjastolautakunnan puheenjohtaja Siv Ilola kirjoittaa(SSS 24.4), että olen sitä mieltä, että lautakunnan tulee pitää näppinsä erossa oman hallinnonalansa asioista. Tämä väite ei pidä paikkansa. Arvostan ja olen aina arvostanut substanssilautakunnan osaamista ja perehtymistä.

Olen blogissani todennut, että lautakuntien ei tule vielä tässä vaiheessa ottaa kantaa 2013 talousarvion kysymyksiin, koska ko. budjettiin liittyvät neuvottelut ovat vasta alkumetreillä, eikä asioista ole käyty minkäänlaista poliittista keskustelua. Lautakunnat eivät voi irrottaa itseään poliittisesta päätöksentekoprosessista.

Emme myöskään voi linjata vuoden 2013 taloutta ennen kuin tiedämme, mitkä leikkaukset ja muut toimenpiteet toukokuussa valtuuston lisätalousarviokäsittelyssä tälle vuodelle hyväksytään. 2012 tehdyt leikkaukset rytmittävät myös 2013 budjetin laadintaa.

Salon kaupungissa siirryttiin valtuustoryhmävetoiseen budjetin valmisteluun siksi, että kipeää tekevistä leikkauksista löytyisi mahdollisimman laajaa yksimielisyyttä, eikä jokaista esitystä lähdetä vain vastustamisen vuoksi vastustamaan. Valmistelutapa oli käytössä ensimmäistä kertaa viime vuonna.

Olen ja ryhmämme on ollut tyytyväinen uuteen valmistelutapaan. Valtuutettujen saama tietomäärä on huomattavasti kasvanut ja paljon turhaa työtä on jäänyt tekemättä, kun on valmiiksi tiedetty, onko esityksillä edes mahdollisuutta menestyä päätöksenteossa.

Avoimemmassa valmistelussa myös poliittisten ryhmien välinen keskustelu on vilkasta ja vaihtoehtoja haetaan tosissaan.

Minun puolestani voimme hyvin siirtyä takaisin vanhaan malliin, jossa virkamiehet tekevät esityksensä lautakunnille, ja jossa kaupunginhallitus ja viimeistään valtuusto muuttaa suurimman osan lautakuntien päätöksistä. Ja sen jälkeen alkaa itku siitä, mihin lautakuntia tarvitaan, kun niiden päätöksiä ei koskaan kunnioiteta.

Lopputulos on siis aivan sama. Pitäisikö lautakunnat lakkauttaa, kun budjettivalta kuitenkin on kaupunginvaltuustolla?