Saijan sanailua

Sateentekijä

Eilinen SDP:n puoluevaltuusto oli tämän kauden viimeinen - ja sillä oli koko kauden valtuustoista kaikkein negatiivisin sävy.

SDP on uutisten mukaan nyt kriisissä. En allekirjoita tätä. Valtuustossa kritisoitiin mm. vaalipiiriuudistusta, mikä nostattaa suuria tunteita väessämme. Tämä on ihan aiheellista. Valtuustossa oltiin huolissaan puolueen tilasta. Jälleen ihan aiheellista, sillä kannatuksemme matelee gallupien mukaan jossain kuudentoista tietämillä.

Jutta valittiin puheenjohtajaksi 2008 ja häneen ladattiin melkoisesti odotuksia. Kun arki alkoi, viskattiin tyttö veteen ja katsottiin jaksaako hän uida. Media hyökkäsi tuoretta puheenjohtajaamme vastaan ja puolustajat olivat vähissä. Tänään me kaikki tiedämme, että neljä vuotta sitten tehty valinta oli oikea.

Samoin kävi puoluesihteerivalinnan kanssa 2010. Mikaelista odotettiin sateentekijää ja messiasta, joka yhdessä yössä nostaa puolueen kannatuksen nousuun ja korjaa ongelmat. Kun sitä ei tapahtunut, kritiikki kasvoi ja kasvoi. Kukaan ei voi kiistää Mikaelin panosta SDP:n astumisessa askeleen eteenpäin mm. tiedotuksessa ja somen käytössä. Mutta ilmeisesti odotuksemme olivat niin kovat, että tämä ei riitä. Paljonko yksi mies voi saada aikaan kahdessa vuodessa?

SDP on kansanliike, jonka jokaisen jäsenen panosta tarvitaan puolueen nostamiseksi. Ei tämä ole yhden naisen tai yhden miehen liike. Tämä on 50000 jäsenen ja sen äänestäjien liike. Tämän kevään puoluekokouksessa valitaan uusi puoluesihteeri. Olemmeko jo valmiit siihen, että emme löydä etsimäämme sateentekijää, vaan saamme työmyyrän, joka tekee työtä kentällä puolueen ja sen jäsenistön eteen? Vai odotammeko jälleen yhden yön ihmettä?

Olemmeko kunnallisvaaleissa valmiit käärimään omat hihamme ja ryhtymään työhön? Vai odotammeko, että puoluetoimisto ja -johto tekee työn puolestamme? Johto on jo hihansa käärinyt. 75 päivää, 320 kuntaa ja 7000 ehdokasta. Kysymys kuuluu, oletko sinä, olenko minä?

posted by Saija @ 8:32 AM