Saijan sanailua

Muistopuhe Märynummen haudalla 2.6.2011

Arvoisat kaatuneiden omaiset, hyvät ystävät, toverit

Aloitan tämän puheeni sitaatilla, joka lyhyesti kuvaa sitä historiaa, jonka vuoksi olemme jälleen kokoontuneet muistamaan aatteensa puolesta kaatuneita veljiämme.

” Neljänkymmenen yhdeksän toverin matka Someron Joensuun kylästä teloituspaikalle alkoi toukokuun 12. päivänä 1918. Nälän ja pahoinpitelyn heikontama vankikolonna saapui saman päivän iltana Kuusjoen pitäjään, joka on tapahtumapaikan puolimatkassa. Täällä vangit pidettiin yötä. Seuraavana päivänä aamulla varhain lähdettiin viimeiselle matkalle. Ennen määränpäätä osa vangeista nääntyi matkalle; ainakin yksi uupunut ammuttiin Turilan yksinäistilan läheisyyteen Halikon pitäjässä. Ammutun ruumiin saivat lähellä olevat asukkaat monien kyselyjen ja selitysten jälkeen haudata jälkeenpäin hänen toveriensa viereen.

Kuusjoelta teloituspaikalle lähdettäessä esiintyivät suojeluskuntalaiset niin kuin jotain suurta sotaliikettä tehtäessä. Paikallisilta talonpojilta kerättiin lapioita ja kankia, jotka kuljetettiin hevosella ajaen vankikolonnan edessä. Someron ja Kuusjoen suojeluskuntalaisten lisäksi oli vieraita sotilasupseereja johtamassa kuljetusta ja teloitusta.

Noin 2 km ennen teloituspaikkaa kolonna pysäytettiin ja vangit kuljetettiin 10 miehen erissä teloituspaikalle, kaivautettiin heillä haudat - ja ammuttiin. Näin menetti Suomen työnväenluokka 49 somerolaista toveria, jotka olivat innolla toimineet luokkansa ja kansansa hyväksi.”

Näin kirjoittaa itsekin Punakaartilainen Jalmari Kulmala.

Suomen sisällissota on yksi historiamme julmimpia tapahtumia. Kun oma kansa käy taistelemaan omaa kansaansa vastaan, ollaan sellaisten kysymysten äärellä, joita meidän jälkipolvien voi olla vaikea ymmärtää. Tämän päivän maailmassa vastaavia tapahtumia on viime vuosina saatu nähdä ja kokea arabimaissa, joissa köyhä kansanosa, työväenluokka, on noussut vastustamaan isänmaidensa politiikkaa. Ehkä näiden kaukaisten tapahtumien seuraaminen antaa meille myös kuvaa siitä, mitä veljemme ja sisaremme yli yhdeksänkymmentä vuotta sitten ovat lähteneet tavoittelemaan. He tavoittelivat oikeudenmukaisempaa yhteiskuntaa, jossa kaikille kansalaisille taataan yhtäläiset mahdollisuudet hyvään elämään.

Sodan haavat ovat syvät ja vielä nykyäänkin arvet tuntuvat olevan osittain arat. Taistelun luonteesta voidaan ehkä päätellä jotain myös siitä, että kertomukset ja asiakirjat kertovat tapahtumista hyvin erilaista tarinaa. Paljon on myös todistusaineistoa jäänyt matkanvarrelle ja salaperäisesti kadonnut.

Hyvät kuulijat!

Sodan jälkeen on tovereilta vaadittu pitkäjänteisyyttä ja lujaa tahtoa ryhtyä neuvottelujen ja yhteistyön kautta rakentamaan maatamme tuon verisen taistelun jälkeen. Tämän tahdon ansiosta on Suomesta tullut yksi maailman parhaita valtioita asua ja elää. Hyvinvointivaltiomme perusta on ja on aina ollut laajapohjaisen sopimisen kulttuuri.

Kansamme elää jälleen haastavia aikoja. Taloustaantumasta on pikkuhiljaa lähdetty nousemaan, työttömyys on edelleen korkealla ja erityisesti nuorten työttömyyden suuruus on huolestuttavaa. Kansan kahtiajakautuminen on viimeisten vuosien aikana edelleen jatkunut. Vaikka meillä on paljon hyvin toimeentulevia, on meillä myös jatkuvasti suurempi määrä köyhyyttä. Tämä kehitys on vihdoin saatava pysäytettyä. Tämä vaatii uudelta hallitukselta täsmätoimia mm. perusturvan tasokorotusta ja lisäpanostuksia työllisyyden edistämiseen.

Huolestuttavaa on myös se, että maahamme on syntynyt työtä tekevien köyhien luokka, joka huolimatta kokopäivätyöstään joutuu kääntymään yhteiskunnan avun puoleen. Työstä saatavan palkan on aina riitettävä elämiseen. Työelämää on lähdettävä kehittämään aivan uudella otteella.

Juuri näinä päivinä on käyty vaikeita neuvotteluja enemmistöhallituksen muodostamiseksi Suomeen. Historiallisten eduskuntavaalien tuloksessa näkyi, että Suomen kansa on turhautunut ja kyllästynyt vallitsevaan ahneuden kulttuuriin. Eilen saimme tietää, että hallitusneuvottelut ovat katkenneet pari viikkoa jatkuneiden tiukkojen neuvottelujen jälkeen. Epävarmuuden aika Suomen tulevasta suunnasta jatkuu edelleen.

Toverit!

Vuoden 1918 julmat tapahtumat antavat meille nykysukupolville aiheen kiitollisuuteen. Ne ovat opettaneet meille sen, että yhteiskuntaa on tarkoituksenmukaista kehittää rauhanomaisin keinoin. Sanotaan, että maailmanhistorian suurimmat kehitysaskeleet on otettu aina sotien aikoina. Tuolloin on mm. teknologian kehittyminen ollut huipussaan. Suomen sisällissodan voidaan katsoa aloittaneen hyvinvointivaltiomme kehittämisen. Nyt on meidän tehtävämme pysäyttää ne, jotka haluavat romuttaa pitkäaikaisen työn tulokset. Yhteiskuntamme perustusten rakentaminen on ollut sadan vuoden työ. Paljon nopeampaa on heittää se romukoppaan.

Paras tapa kiittää ja kunnioittaa kaatuneita veljiämme ja sisariamme on huolehtia siitä, että kehitämme osaltamme yhteiskuntaa oikeudenmukaisemmaksi ja Suomea paremmaksi maaksi asua elää.

Kiitos!

posted by Saija @ 7:15 AM