Saijan sanailua

Äänestä, vaikuta!

Salon seurakunnassa järjestetään järjestyksessään jo toiset vaalit. Edeltävistä vaaleista on aikaa vasta puolitoista vuotta. Kyseenalaistin jo silloin ja teen sen edelleen, olivatko nuo vaalit ehdottoman pakolliset. Niin tai näin, uutta seurakuntaa on päästy rakentamaan ja tämä työ jatkuu.

Kuten kuntaliitoksessakin, toiveeni on, että vanhat rajat katoaisivat myös seurakunnasta. Rajat ovat edelleen näkyvissä sekä kaupungissamme että seurakunnassamme. Liiallisella vanhoihin rajoihin tuijottamisella saatamme olla tilanteessa, jossa uuden rakentaminen vaikeutuu. Toivon päättäjiltä viisautta toimia ajatellen koko uuden kaupungin alueen parasta, olkoon päättäjänä sitten kunnassa tai seurakunnassa.

Salon kaupunki on Suomen suurimpien kaupunkien joukossa, eikä meillä ole varaa kuppikuntailuun vanhojen kuntien varjolla. On oltava rohkea ja katsottava päätöksissä eteenpäin valoisampaan tulevaisuuteen. Vain johdonmukaisella toiminnalla voimme luoda yhtenäisen kaupungin ja seurakunnan.

Koska me sosialidemokraatit julkaisemme oman vaalilehtemme vasta varsinaisen vaalipäivän kynnyksellä, on korviimme kantautunut tieto vilkkaana alkaneesta ennakkoäänestyksestä. Tämä on toivottavasti ennusmerkki korkeammasta aktiivisuudesta myös kokonaisuudessaan. Varsinaisia vaalipäiviä on Salon seurakunnassa kaksi. Valitettavaa on, että edelleen varsinaisena päivänä saa äänestää vain keskustaajamassa. Tasa-arvon kannalta olisi tulevaisuudessa tärkeää siirtyä järjestelmään, jossa varsinaisenakin vaalipäivänä äänestyspaikkoja olisi useampia.

Seurakuntavaalit ovat perinteisesti olleet vasemmistopuolueille vaikeat, sillä joukossamme on monia kirkon jäsenyydestä eronneita. Tällä kertaa olemme liikkeellä pisimmällä listalla, mikä taisi yllättää kaikki – toiset positiivisemmin kuin toiset. Nyt käytävien vaalien tilanne on mielenkiintoinen, sillä muutoksia on listoilla tapahtunut paljon. Lisäväriä tilanteeseen tuo tieto siitä, että Salon seurakunnan vaaleissa on ehdolla kaksi jo kirkon jäsenyydestä eronnutta ehdokasta.

Seurakuntavaaleja seuraa tällä kertaa voimakkaana vellova keskustelu samaa sukupuolta olevien pariskuntien oikeuksista. Kirkko on tässä suhteessa jakautunut kahtia, kuten myös jäsenensä. Yleisradion lähettämä homoilta sai aikaan jonkinmoisen massapaon kirkosta. Ihmiset äänestivät suvaitsemattomuutta kohtaan jaloillaan ja lähtivät pois, mitä en ymmärrä. Mielestäni paras tapa vaikuttaa, on kirkon sisällä, ei karkaamalla pois sen jäsenyydestä.

Kirkon on elettävä mukana yhteiskunnan muutoksessa, mutta siten että se edelleen säilyttää oman arvopohjansa. Oma kirkkomme on onnistunut tässä elämisessä mielestäni paremmin kuin monet muut uskontokunnat. Meille tasa-arvon rakentaminen, myös kirkon sisällä, on ollut arkipäivää jo monien vuosien ajan. Tämän työn on jatkuttava edelleen.

Minun kirkkoni on suvaitsevainen ja inhimillinen. Se hyväksyy jäsenensä sellaisena kuin he ovat, kaikkine luonteenpiirteinen ja ominaisuuksineen. Minun Jumalani on anteeksiantavainen, ei tuomitseva. Minun seurakuntani on avoinna kaikkien tulla. Millainen on sinun kirkkosi ja seurakuntasi? Vain äänestämällä voit vaikuttaa!

Pääkirjoitus marraskuun 2010 Salon Sosialidemokraatti-lehdessä.

posted by Saija @ 11:04 AM