Saijan sanailua

Meneellä viikolla lähetin tiedustelun varhaiskasvatukseen mahdollisuudesta saada poikani(suomea puhuvan perheen vesa) ruotsin kieliseen ryhmään, joka Salossa toimii Pahkavuoren päiväkodissa. Vastaus oli ei. Perusteluna se, että ryhmää perustettaessa on linjattu, ettei siellä tarjota kielikylpyä. Kovin yleinen ja jokapäiväinen ei tällainen tilanne varhaiskasvatuksessa ole, koska aluevastaava ei kysymykseen osannut vastata ilman tarkastusta varhaiskasvatusjohtajalta.

Ymmärrän toki sen, että linjataan asioita, jotta pystytään turvaamaan palvelut kuntalaisille omalla äidinkielellään, mutta mikäli ryhmässä olisi tilaa, eikä jonoja ole, tarvitseeko linjauksista pitää kynsin hampain kiinni. Jokainen vastaantulija, jonka kanssa olen asiasta keskustellut, on pitänyt jopa tyhmänä kysymyksenä sitä, voiko päästä päivähoitoon toisella kotimaisella. Oletus on ollut, että ilman muuta. Toiseen suuntaan järjestelmä varmasti toimii niin, että ruotsia kotonaan puhuvat lapset pääsevät suomen kieliseen päivähoitoon. Kyse on mielestäni täysin samanlaisesta tilanteesta, vaikka suomen kielisiä ryhmiä on toki kaupungissa suurin osa. Nekin kaikki täynnä.

Samassa kieltävässä sähkäpostissa muistettiin toki muistuttaa minua myös siitä, että kaupungilla on todellakin tuo kaksi viikkoa aikaa järjestää hoitopaikkaa työ/koulutustilanteen muuttuessa. Ja kukakohan äiti tätä ei jo tiedä?