Saijan sanailua

Kotihoidon tukea ei voi saada yhtäaikaa työttömyysturvan kanssa, vaikkakin sitä voi saada silloin, kun molemmat vanhemmat ovat työssä. Kotihoidontuki on myös rahallisesti huomattavasti pienempi kuin ansiosidonnainen työttömyysturva. Ja työmarkkinoillehan minun mieleni tekevi. Jos töitä olisi.

Töitä pitäisi hakea aktiivisesti. Meillä vaan nousee kohtalainen kapelli siitä, jos tietokoneen avaa keskellä päivää pojan valvoessa. Päiväunia meillä nukutaan tunti, jos sitäkään ja senkin nukumme yhdessä. Illalla toki on aikaa. Mutta minne minä enää siihen aikaan mitään yhteyttä saan? Unohdin mainita, että puhelin aiheuttaa saman reaktion kuin tietokone. Miten siinä sitten töitä haet?

Hain hoitopaikkaa, jotta edes kahtena päivänä viikossa saisin tuon rauhan keskittyä työn etsintään ja tulevaisuuden suunnitteluun, mikä ei enää kohta innosta, kun este esteen jälkeen tuntuu ilmestyvän tielle. Hoitoon päästään ehkä joulukuussa. Kun ei tarvitse toimia neljää kuukautta nopeammin, niin ei myöskään toimita. Olisi siis pitänyt varautua irtisanomiseen jo huhtikuussa ja hakea paikkaa tuolloin? Ymmärrä paremmin kuin hyvin tiukan tilanteen hoitopaikoissa, mutta rajansa kaikella. Rivien välistä ymmärsin asian niin, että kun kerran olet kotona työttömänä(=tekemättä mitään), ei meidän tarvitse toimia nopeammin.

Jälleen tuli ilmoitus, että kaupungin valtuustoseminaari alkaakin tuntia ennakkotietoa aiemmin jo kahdelta . Työssäkäyvien lapset lienevät päivähoidossa. Mihin minä laitan omani? Onko isovanhempien velvollisuus hoitaa lastani, kun luottamustoimet pitää hoitaa keskellä päivää? Salossa mennään tilaisuuksissa niin kovin virkamiesten pillin mukaan. Onneksi meillä on isovanhemmat, jotka hoitavat poikaa jopa mielellään. Mutta jos näin ei olisi, niin vaikeaksi menisi.

Ja älköön enää kukaan todetko, että saatpahan olla kotona lapsen kanssa, älä siinä valita. Töissä on tämän nuoren naisen paikka. Ei kotona hellan ääressä. Ei minun luonteellani.

ps. Tätä kirjoittan nuori mies sylissäni, huomionkipeänä.