Saijan sanailua

On faktaa, että vuoden 2011 vaaleissa tällaisen hallituskoalition saavuttaminen tuskin on realismia, mutta tulevaisuudessa se voisi hyvinkin olla mahdollista. Luottamusta on saatava sekä Vasemmistoliittoon että Vihreisiin, eikä sitä luottamusta kyllä rakenneta vuodessa. Useissa Euroopan maissa on kuitenkin vierasta, että vihreät istuvat porvarihallituksessa. Ruotsissakin hynttyyt on lyöty yhteen vasemmiston ja vihreiden kesken.

Vihreiden sanat ja teot eivät tällä hetkellä kohtaa edes himpun vertaa. Voihan sitä esittää vaihtoehtoja energiapolitiikalle ja silti olla hyväksymässä lisää ydinvoimalupia? Vallassa on mukava olla, joten mitä periaatteet siinä enää maksavat. Juuso Alatalo toi eilen piirikokouksessa esiin aiheellisen huolen. Vihreiden Anni Sinnemäen pitäisi olla työministeri. Juuso kyseli kuitenkin, onko hallituksessa ollenkaan työministeriä? Vihreisiin on tarttunut porvarillinen leima, jota voi olla vaikea rapsuttaa pois.

Vasemmistoliitolla on ainakin paikallisesti tapana taipua sinne, missä on parhaat kalastusapajat. Puhun nyt siis viime kunnallisvaalien jälkeisestä kummastuttavasta liitosta(vas., vihr., pers.,kd). Valtuustotasolla politiikkaa tehdään milloin kenenkin kanssa. Onneksi sentään yleensä poliittinen vasemmisto löytää toisensa. Mikäli paikallistasolla toimitaan näin, niin mikä estää asian myös laajemalti.

Maaskolan ajatus punavihreydestä ei suinkaan ole kuolleena syntynyt. Se on toivottavasti tulevaisuudessa merkittävä vaihtoehto nykymenolle. Odotukseni Ruotsin vaaleille ja toivottavasti demareiden valtaanpaluulle ovat tämän asian suhteen suuret. Ehkä naapurimaa jälleen näyttää meille tietä, jonka mekin joskus valitsemme?