Saijan sanailua

Vaalianalyysin poikanen

Eurovaalit olivat suunnaton pettymys. Hyvän kampanjan jälkeen alle 18% jäänyt valtakunnallinen kannatus on pohjanoteeraus. Äänestysprosentti jäi alle viime vaalien, eikä tuloksesta voi kamalasti muita päätelmiä vetää kuin, että Timo Soini voitti jälleen.

Salossa suuret puolueen pärjäsivät koko maata paremmin. Ykkösenä Kokoomus, kakkosena Demarit ja Kepu kolmantena. Kaikki hävisivät sitten viime vaalien, eniten Kokoomus. Suhteellisesti vähiten suurista hävisi SDP, joka yleensä kärsii heikosta äänestysprosentista eniten. Nytkin kannatus oli kunnallisvaaleihin nähden hävettävän alhainen, mutta jäihän prosenttikin vain kolmeenkymmeneenviiteen. Perussuomalaiset saivat myös Salossa paljon kannatusta.

Mistä sitten johtuu näiden vaalien vähäinen äänestäminen? Yksi syy on varmasti ehdokasjoukon alueellisesti suhteellisen köyhä edustavuus. Äänestäjille ei löydy tuttua naamaa joukosta, jossa yli puolet ehdokkaista tulee Pk-seudulta. Ehdokkaat ovat etäisiä ja ehdolla jonnekin vielä etäisempään. Tulevia vaaleja ajatellen tulee puolueiden kiinnittää entistä suurempi huomio alueellisesti kattavampiin listoihin.

Vaikka mediassa pohdittiin kysymystä siitä, keneltä Soini ääniä varasti, niin itse uskon, että hyvin suuri osa hänen äänistään tuli aivan uusilta äänestäjiltä, jotka eivät ilman Soinia olisi ollenkaan lähteneet uurnille. Vaikka oikeistopopulismi ei allekirjoittaneelta suopeita katseita saakaan, lienee pakko tunnustaa sen erävoitto näissä vaaleissa. Tosin taas huomattiin, että ilman Soinia eivät PerSut näissäkään vaaleissa olisi paikkaa saanut.

Suurimman kysymyksen eteen näiden vaalien jälkeen joutunevat Keskusta ja Vasemmistoliitto, vaikka Yle eilen jo pohtikin Urpilaisen asemaa. Nainen on toiminut puolueemme puheenjohtajana vuoden, joten hieman hätiköityä on ryhtyä vaatimaan hänen vaihtamistaan. Kunnallisvaalit tulivat vain muutama kuukausi puoluejohdon vaihduttua ja EU-vaalien on jo ennakolta tiedetty olevan meille erityisen haastavat.

Keskustan Matti Vanhasen tappioputki senkun jatkuu. Mies ei tosin itse myönnä edes harkitsevansa eroamista puheenjohtajan pallilta, vaan uhkaa istuvansa pääministerinä vielä seuraavankin kauden. Tuskin sentään. Uskoisin, että Kepunkin puoluekokoukselta jonkinlainen roti tähän asiaan löytyy. Hallituspuolueiden keskinäinen jännite tullee kasvamaan Kokoomuksen oltua suurin puolue jo toisissa vaaleissa peräkkäin.

Vasemmistoliiton kannatus laski suhteessa niin alas, että hirvittää. Kokonaisuudessaan poliittisen vasemmiston äänestäjät olivat huonosti liikkeellä. Martti Korhonen ilmoitti jo eilen harkitsevansa eroamista puheenjohtajan paikalta. Mielenkiintoista lienee se, kuka Korhosen saappaisiin hyppää. Oma veikkaukseni on punavihreä Arhinmäki, joka miltei tuolle paikalle nousi jo viimeksi.

Hallituskuvioihin oman mausteensa tuo myös Vihreiden hyvä menestys. On mielenkiintoista, miten Vihreät saavat nostettua kannatustaan, vaikka ovatkin leimautuneet hallituksen sisäiseksi oppositioksi. Vasen käsi ei oikein tunnu tietävän oikean toimista. Sinnemäki nousee hallitukseen juhannuksen jälkeen. Hänen roolinsa on tätä ennen ollut arvostella hallituksen toimia. Miten käy nyt?

Summana voidaan sanoa vaalien ratkenneen puhtaasti henkilökysymyksiin. Vihreiden kaksi vahvaa naista keräsivät mahtavan äänipotin, Soini vei mukanaan myös KD:n Essayahin ja SDP:n äänikuninkaana loisti Mitro Repo. Tällä mennään seuraavat viisi vuotta, muuta ei voi. Euroopassa ei nähtävästi mene vielä tarpeeksi huonosti, koska yltiökapitalismi sai jatkokauden.

posted by Saija @ 12:08 PM