Saijan sanailua

Tieto kulkee vai kulkeeko

Riippumatta siitä, mistä toimielimestä tai yrityksestä puhutaan, nousee tiedonkulku esiin jatkuvalla syötöllä. Oletetaan, että organisaatiossa on konsernijohtaja, joka johtaa toimintaa. Organisaatiolla on noin viisitoista henkinen johtoryhmä, jonka alaisuudessa parisenkymmentä aluepäällikköä, joilla kullakin paristakymmenestä muutamaan sataan alaista. Johtoryhmän jäsenet edustavat kukin omaa yhtiötään. Organisaatio muodostuu emoyhtiöstä, jolla on useampi tytäryhtiö. Miten tieto saadaan kulkemaan?

Lähtökohtaisesti paras tilanne olisi mahdollisimman lyhyttä reittiä tuleva tieto(konsernijohtaja -> työntekijät). Lyhin reitti ei aina ole mahdollinen, vaikkakin sen tehoa ei voi kiistää. Konsernijohtajan rahkeet tuskin riittävät koko henkilöstön tiedotuksen toteuttamiseen ja myös eri tytäryhtiöiden käytännöt saattavat erota paljolti toisistaan.

Todennäköisintä on, että tieto kulkee reittiä konsernijohtaja -> johtoryhmä -> aluepäällikkö -> työntekijät. Tuosta ketjusta olisi mahdollista pudottaa pois johtoryhmän osuus, jolloin ketju lyhenee yhdellä lenkillä ja tieto kulkee mahdollisesti paremmin perille työntekijälle saakka.

Pienessä organisaatiossa on mahdollisuus todella matalaan organisaatioon, mutta mitä suuremmaksi koko kasvaa sen todennäköisempää on väliportaiden käyttö. Tällöin on luotettava väliportaan kykyyn hoitaa oma työnsä niin, että kaikki asianosaiset saavat tarvitsemansa tiedon muuttumattomana.

Mitä sitten, jos tieto jää puolitiehen? Otetaan nyt vaikka esimerkiksi teollisuudessa se, ettei tilaus koskaan tavoita tuotantoa. Tuolloin asiakas ei saa tilaustaan ja aiheestakin suuttuu tehtaan johdolle. On kuitenkin mahdotonta olettaa, etteikö joku tekisi hänelle määriteltyjä tehtäviä. Tuolloin koko organisaatio lakkaa toimimasta tai se ei ainakaan toimi kovin tehokkaasti.

Lähtökohtaisesti ihmisten valvominen on toki konsernijohtajan vastuulla, mutta voiko menettämättä luottamustaan aluepäälliköiden silmissä lakata luottamasta?

posted by Saija @ 3:42 PM