Saijan sanailua

Toukan kanssa teatterissa

Olen päättänyt hyödyntää tilaani oikein kunnolla. Pääsemme joka paikkaan vielä kaksi yhden hinnalla ja viemme vain yhden penkin. Lauantaina kävimme teatterissa. Kultturelli miehenikin on päässyt sisään teatterin maailmaan, kun allekirjoittanut raahaa häntä mukanaan erilaisiin näytelmiin. Toukka oli teatterissa ensimmäistä kertaa, mutta joutui vielä yksiössään tyytymään näytelmän kuuntelemiseen katsomisen sijaan.

Lauantaina oli vuorossa Peppi Pitkätossu. Peppi on lapsuuden suosikkini. Minulla on edelleen sellainen keltainen kirja Pepistä. Liki puhki luettu. Ja aina tuo kapinallinen tyttö liikuttaa minua yhtä suuresti. Salon Näyttämön versio Pepistä oli loistava! Peppin rooliin valittu Mirka Aapio oli kuin kotonaan. Suloinen Herra Tossavainen täydensi paketin. Tuloksena puolitoistatuntinen huvittelu, josta ei meininkiä puuttunut. Edes ajoittainen takkuilu vuorosanoissa ei latistanut fiilistä, sillä niin paljon minä Peppiä rakastan. Suosittelen sekä lapsille että ennenkaikkea AIKUISILLE!

Viime vuonna lainasin kirjastosta monta DVD-levyä sitä oikeaa Peppiä. Katsoin niitä silmät kiiluen ja mieheni pudisteli päätään. Ei ole aikuisten hommaa, ei. Mutta mitä siitä. Peppi on mainio. Hän on ihana. Ei välitä tylsistä normeista ja säännöistä, elää elämäänsä juuri sellaisena kuin haluaa. Sellainen minäkin haluaisin olla. Mutta, mutta.... Kuinkas sitten kävikään.

Meidän kaikkien tulisi ottaa opiksi Pepin elämänfilosofiasta. Antaa mennä vaan. Elää jokainen päivä niin kuin se olisi viimeinen, nauraa, rakastaa ja olla murehtimatta turhia. Miksi emme siihen kykene? Elämä on totta puhuen paljon helpompaa hymy naamalla kuin kulmat kurtussa. Taidankin kaivaa taas kirjan Pepistä yöpöydälle iltalukemiseksi. Kevät tulee ja minulla on kevätolo. Iloinen ja talviunesta herännyt. Toivottavasti sinullakin!

posted by Saija @ 9:07 AM