Saijan sanailua

Poliittista peliä

Poliittiset puolueet koostuvat samankaltaisen ajatusmaailman omaavista yksilöistä. Joskus joku yksilö pääsee loistamaan joukosta ja hype on valmis. Kokoomus osaa valtakunnan tasolla tämän yksilöiden nostamisen huomattavasti muita puolueita paremmin.

Missä on muiden puolueiden ongelma? Kateudessa? Vai emmekö kykene riskinottoon? Uusien kasvojen nostaminen esiin olisi elintärkeää kaikille, jotta puolueen jatkuvuus turvataan. Nuorille ei olla valmiita antamaan vastuuta vedoten siihen, ettei heillä ole tehtävän hoitamiseen vaadittavaa kokemusta. Nuori kasvaa sisään vastuuseen nopeasti ja kokemus karttuu. Mikäli samat, vuosikymmeniä mukana olleet, jakavat vastuun keskenään, on kai turha ihmetellä, missä vika.

Kun paikkoja jaetaan, joku on aina tyytymätön. Täysin tyytyväistä joukkoa on turha odottaa. Osaa luottamustoimipaikoista selvästi pidetään sen verran arvottomina, että ne eivät yksinään riitä. On saatava lisää. Vedotaan äänimäärään, vedotaan pitkään kokemukseen, vedotaan mihin vaan, että oma tahto saadaan läpi. Entä se hiljainen uusien, nuorten ja vanhempien, porukka, joka ei tätä peliä pelaa? Ja joku vielä aina näille pelaajille vielä paikan lupaakin. Ei tämä ainakaan uusien kasvojen tuloa edistä.

Yhteinen etu on minulle kaikki kaikessa. Puolueen soturi kun olen, henkeen ja vereen. Ja toisekseen, minulle hallituksen varajäsenyyskin on jo iso juttu. Olisin tyytynyt siihen, mutta sain vielä paikan liikunta- ja nuorisolautakunnasta. Tämän juuri alkaneen nelivuotiskauden jälkeen tulee täyteen noin kuusi vuotta samassa lautakunnassa. Se saa riittää. Toivoisin, että myös muut ajattelisivat ”joutumistaan väärään lautakuntaan” haasteena ja mahdollisuutena kuin suunnattomana pettymyksenä. Silloin voi jopa yllättyä positiivisesti.

Isomman oikeutta käytetään näissä tilanteissa myös häikäilemättä hyväksi. Puolueiden välisissä keskusteluissa tämä on vielä ymmärrettävää, että suurilla ryhmillä on tietty etulyöntiasema. Mutta kun tullaan omaan porukkaan, tulisi pyrkiä etsimään kuhunkin toimeen sopivin ja pätevin, ei millään käsittämättömällä suuremman mandaatilla. Mitä jos koko Varsinais-Suomen pätevin henkilö olisikin kotoisin vaikka Pöytyältä tai Kyröstä? Muuten hyvä tyyppi, mutta kotipaikka on väärä. Tämä asenne tuntuu istuvan tiukassa. ”Ei minulla henkilönä mitään Mattia vastaan ole…” Tai Salon paras demari kuuluu johonkin top5 pienimmän yhdistyksen rekistereihin?

Kaikkein eniten muutoksesta ja demokratiasta tuntuvat paasaavan aina ne, jotka eivät itse ole valmiita tekemään asian suhteen mitään. Odotan mielenkiinnolla, mihin suuntaan näitä asioita lähdetään kehittämään. Nuorisoliitto luopui liittohallituspaikkoja jaettaessa mandaattiajattelusta hyvin tuloksin. Kun katsotaan suurta kuvaa ja etsitään paras yksilö, niin päästään hyvin tuloksiin. Toivottavasti seuraavalla kerralla muistamme tämän!

posted by Saija @ 8:45 AM