Saijan sanailua

Kohtaamisia

Takana on elämäni ensimmäinen vaalipaneeli. Taisi olla ensimmäinen myös muutamalle muullekin panelistille. Minulle jäi hyvä mieli. Lukiolaiset näyttivät kuuntelevan ja kiinnostuvan asioista. Hyvä te! Palautteena joillekin puolueille kyllä täytyy sanoa, että nuorempaakin kaartia olisi saanut mukaan lähettää.

Huolissaan oltiin mm. nuorison vapaa-ajan viettomahdollisuuksista ja mielenterveysongelmista. Lähes kaikki me ehdokkaat korostimme ensisijaisesti perheen merkitystä lapsen ja nuoren elämässä. Yhteiskunnan on tarjottava perheille riittävästi tukipalveluja, jotta huostaanotoilta ja mielenterveysongelmilta vältyttäisiin. Sitä ei kai vain uskalleta sanoa ääneen, mutta tosi on, että perheillä ei enää ole tarpeeksi aikaa yhdessä. Yhteisöllisyyttä kaivataan edelleen.

Liikuntapaikoista puhuttiin myös. Karu fakta on se, että urheilupuiston kaltaista monumenttia ei tulla muualle Saloon samaan. Lähiliikuntapaikkojen kehittämiseen on kuitenkin panostettava entistä enemmän, jotta kaikilla on mahdollisuus liikkua. Liikuntapaikkamaksuja vastustan edelleen henkeen ja vereen, kuten myös Vasemistoliiton ja Vihreiden panelistit sanoivat tekevänsä. Oikeiston muut edustajat eivät maksuihin ottaneet kantaa, mutta sepä kai jo ennestään tiedetään.

Päivän ehkä mieleenpainuvin asia oli kuitenkin entisten luokanvalvojieni Saijan ja Merjan kohtaaminen pikaisesti ennen vaalipuuhia. Olen joskus miettinyt, että Saijalla on ihan oikeasti ollut melko suuri rooli siinä, että ylipäänsä olen lähtenyt mukaan tutor-toimintaan ja sitä kautta sitten pikkuhiljaa politiikkaan. Ja Merjan äidinkielentunneilla oli aina teepannu kuumana, kun kylmänä talviaamuna luokkaan astuit. Voi sitä lukioikäisen autuutta!

posted by Saija @ 2:50 PM